Avain parempaan elämään

Pitkän ”talviloman” saatteksi tarjous työkokeilusta Nivalan työpajasäätiöllä oli eräänlainen murros arkeen. Suurimpina muutoksina kenties säännölliset päivärytmit ja työyhteisön keskeytyminen ympärille. Työ sinällänsä ei ole muuttunut, sillä ennen kun tein opintoja tietokoneen äärellä, sama tilanne jatkuu nyt työn merkeissä. Mielekkäät työtehtävät ja lämmin työilmapiiri saavat ajan kulumaan tavattomalla nopeudella. Työ itsessään on monipuolista ja osiltaan myös kreatiivista rennolla työrytmillä. Mullistuksia on luvassa; pajan nettisivut ovat uusinnan alla, englannin kielistä vastinetta luotsataan ja uusia koulutuksia, esim. taloustsemppikoulutus talouden hallinasta ja rahan käytöstä, järjestellään nuorille.

Pajan käytävillä käy vilske, kun nuoret etsivät suuntaa elämälleen. Moni onkin löytänyt paikkansa pajan sisältä tai muusta työverkostosta. Hyvä investointi tulevaisuuteen, koulutukseen ja itsensä kehittämiseen ylipäätänsä, on avain parempaan elämään. Toisinaan näiden kohteiden tavoittelu vaatii hyvän tiedon ja taidon hallitsemista. Asioiden käydessä hankaliksi ulkopuolinen tieto ja apu voivat olla paras mahdollinen investointi. Nuorena tehdyt valinnat tuottavat heijastuksensa tulevaisuuteen ja niiden tuomaa taakkaa tai helpotusta voi joutua kantamaan läpi elämän. Valintoja tehdessä on siis hyvä muistaa priorisointi kauaskantoisuutta ajatellen.

Maailma on muuttumassa ja globalisoitumassa kovaa vauhtia. Tekniikan kehittyessä yhteydenpito ulkomaille ja matkustaminen ovat entistä helpompaa ja vaivattomampaa. Samalla yhteystyö ja kaupankäynti valtion rajojen ulkopuolelle tiivistyy. Kun englannin kielen osaaminen oli joskus hyvä bonus työpaikkaa hankittaessa, tällä hetkellä monissa yhteisöissä se on jo itsestäänselvyys. Moni lähteekin kielitaitoja etsimään ulkomailta saakka. Itse kuulun tähän joukkoon. Vuonna 2013-2014 olin vaihto-oppilaana Sisiliassa Italiassa ja 2016-2017 au pairina Pohjois-Ranskassa. Näiden kokemusten johdosta sain upean tilaisuuden englannin lisäksi oppia myös puhumaan italiaa ja ranskaa. Lisäksi ne tarjosivat ymmärrystä ja omaksumista uudenlaisiin ja omaperäisiin kulttuureihin ja käytäntöihini. Maailmankatsomukseni laajeni entisestään. Ymmärrys Suomesta ja suomalaisuudesta sai uusia piirteitä. Opin arvostamaan ja näkemään puitteita tietyissä rakenteissa entistä selvemmin. Moni asia, mikä tuntui aikaisemmin itsestäänselvyydeltä, sai ihan uudenlaisen merkityksen. Esim. kun Italiassa lukiossani  säästettiin, osasta puolen koulua sammutettiin lämpöpatterit, jolloin osa koulun oppilaista joutui tuomaan vilttejä luokkiin taretakseen siellä talvisin. Säästösysitä myös jouduimme tuomaan omat vessapaperit kouluun itse ja ilmaista kouluruokaa ei ollut. Ranskassa kouluajat olivat Suomeen verrattuna tavattomasti pidempiä. Suunnilleen 8.00-16.00. Kotiläksyt olivat suureksi osaksi runojen ulkoa opettelemista ja muutoinkin yksityiskohtiin keskittyneempää suomalaiseen kouluun verratessa. Suomessa keskitytäänkin ”kala on hauki, hauki on kala” –käytäntöä enemmän olennaisiin asioihin, jolloin opiskeluun kuluu huomattavasti vähemmän aikaa. Arvostukseni suomalaistan koulusysteemiä kohtaan kasvoi hurjasti. Aikaisemmin pitämästäni itsestäänselvyydestä nousi ylpeyden aihe. Toivoisin, että jokainen osaisi arvostaa näitä hyviä ”itsestäänselvyyksiä” . Niitä on syytä vaalia ja hyödyntää, sillä elämme jatkuvassa muutoksen jatkumossa, jolloin nämä hyvät asiat eivät välttämättä ole enää käsillämme tulevaisuudessa.

-Sofia